Perinnöllisiä vikoja ja sairauksia

Patella luksaatio

Patella luksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on suhteellisen yleinen pienillä ja hyvin pienillä roduilla. Tutkimusten mukaan näillä olisikin noin 12 kertainen riski patella luksaatioon verrattuna keskisuuriin ja suuriin rotuihin. Lisäksi on havaittu, että vaivaa esiintyy 1,5 kertaa yleisemmin nartuilla kuin uroksilla.

Polvilumpio eli patella on ruumiin suurin luujänne, joka on koiralla muodoltaan litteä ja pyöreähkö ja johon kiinnittyy reisilihaksen jänne ja polvilumpion suora nivelside. Kooltaan se on rodusta riippuen noin sormen kynnen kokoinen. Reisilihaksen tehtävä on raajan ojentaminen/suoristaminen. Polvilumpion suora side taas kiinnittyy sääriluuhun, eikä se veny, joten lumpion etäisyys sääriluusta pysyy aina samana. Suora side voi olla kuitenkin kiinnittynyt väärään kohtaan sääriluussa, jolloin niveltä taivutettaessa siihen ei kohdistu sivuttaista voimaa. Jos koiralla on normaalit kulmaukset, sijaitsee lumpio telauran keskivaiheilla, joka on syvä. Patella luksaatio aiheutuu siis useinmiten matalasta telaurasta reisiluun päässä. Mikäli koiralla on suorat polvikulmat, sijaitsee polvilumpio telauran yläosassa, joka on luonnollisesti matala. Pienikin sivuttaisvoima saattaa aiheuttaa sen sijoiltaanmenon. Polvilumpio luiskahtaa siten matalan uran yli sisäänpäin. 

Purentaviat 

Yorkshirenterrierillä tulisi olla täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta, eli alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaiden tulisi olla oikea-asentoiset ja tasaisessa rivissä. Valitettavasti eri asteiset purentaviat eivät ole mitenkään harvinaisia ja yorkshireterrierin purennasta ei voi olla täysin varma ennenkuin se on täysikasvuinen. Purentavika on yleisimmissä tapauksissa vain kosmeettinen haitta, eli koiraa itseään se ei normaalisti vaivaa. Kuitenkin koiraa, jolla on paha purentavika tai huomattavia hammaspuutoksia ei tulisi käyttää jalostukseen.

Häntämutka

Koiranjalostuksessa synnynnäistä häntämutkaa yleensä pidetty merkkinä rodun huonontumista eli degeneraatiota ilmaisevana oireenaa. Kokemusperäisesti sitä on pidetty joissakin koirasuvuissa ja -roduissa myös selkeästi ilmenevänä perinnöllisenä sairautena. Nykytietämyksen mukaan sairaus liittyy luun muodostuksen häiriöihin. Koiralla, jolla on paha synnynnäinen häntämutka, voidaan todeta joissain tapauksissa myös muita luun muodostuksen häiriöitä kuten esim kasvuhäiriöistä niveldysplasiaa. Kaikissa roduissa ei välttämättä kuitenkaaan näin ole. Esim mäyräkoiralla, joka sinänsä on ns ruston kasvuhäiriön tuote, ei häntämutka liity muihin tukikudossairauksiin. Häntämutkat ja yleensä häntänikamien kehityshäiriöt voidaan luotettavasti selvittää vain röntgentutkimuksella. Varmin tulos saadaan kasvukauden pättyessä eli noin 8-12 kuukauden iässä, pienikokoisilla roduilla noin 6 kuukauden iässä. Huomioon on otettava kuitenkin, että nikamapäiden luutuminen alkaa useilla koirilla vasta 4 kuukauden iässä, joten sitä ennen tehty tutkimus ei saata antaa oikeaa tulosta.