Tapahtumakalenteri

« Maaliskuu 2010 »
M T K T P L S
9 1 2 3 4 5 6 7
10 8 9 10 11 12 13 14
11 15 16 17 18 19 20 21
12 22 23 24 25 26 27 28
13 29 30 31 1 2 3 4

Ehdota tapahtumaa »

Uusimmat kuvat

Pentuja

Pikakysely

Harrastan yorkshirenterrierini kanssa

Yhteystiedot

YORKSHIRETERRIER CLUB OF FINLAND

clubmail@ycf.fi
www.ycf.fi

OKO 578940-220796
FI1357894020020796

Kävijälaskuri

195803

JUNNUPALSTA

Juttuja ja kuvia Junnupalstalle voi lähettää osoitteeseen clubmail@ycf.fi 

 

TOKOa yorkin kanssa -TOKO harrastajaa haastattelemassa

TOKO-harrastaja Noora Veijalainen kertoo omien kokemuksiensa pohjalta koirien tottelevaisuusharrastuksesta. Laji on vetänyt puoleensa jo monia aktiivisia suomalaisia koirineen, mutta silti omaa terhakkaa rotuamme nähdään vain hyvin harvalti sen merkeissä. Nooran yorkkiystävä Pepe puolestaan on viihtynyt omistajansa kanssa tokoillen jo kolmen vuoden ajan. Uusien asioiden opettelu ei tuota terrierimäiselle yorkille ongelmia, sillä kipakasta luonteesta saattaa olla hyötyäkin. 

pepe.bmp1. Millainen laji TOKO on mielestäsi? Vaaditaanko sen harrastamiseen joitakin erityisiä taitoja, vai soveltuuko se kaikille koirille?

TOKO on mukava laji, sillä sitä voi harjoitella melkein missä vain, kotona, lenkillä, puistoissa jne. TOKO sopii kaikille koirille kokoon katsomatta. Koiralta vaaditaan halua työskennellä ohjaajan kanssa. Myös keskittymiskykyä tarvitaan, mutta se toki kasvaa harjoituksen myötä. Ohjaajalta sen sijaan tarvitaan lisäksi johdonmukaisuutta ja määrätietoisuutta. Liikkeitä hiotaan täsmälleen oikeanlaisiksi, siksi välillä vaaditaan myös pikkutarkkuutta. Mukavinta TOKO-harrastuksessa on
mielestäni se, että liikkeet ovat kussakin luokassa aina samat. Omaa kehitystään on siis helppo seurata.

2. Täytyykö tottelevaisuusharjoituksista kiinnostuneen tietää joitakin erityisiä sääntöjä? Mitä ne ovat?

Kisoissa on tarkat säännöt kunkin liikkeen suorittamiseen. Esimerkiksi kaksoiskäskyjä ei sallita, vaan niistä rokotetaan pisteitä. Kilpailemaan
aikovan kannattaa ottaa ajoissa selvää säännöistä, sillä niitä on
melkolailla. Kotioloissa harrastaminen ei sen sijaan kummempia sääntöjä
Vaadi. Silloin pääasia mielestäni on, että koiran saa tottelemaan.

3. Vaaditaanko TOKON harrastamiseen jo entuudestaan
perustottelevaisuutta, vai riittääkö kokemattomankin kokelaan rahkeet
lajiin?

Kyllä perustottelevaisuus vaaditaan ennen varsinaiseen TOKO:on
syventymiseen. Itse ajattelen TOKO:n olevan eräänlaista jatkoa
arkitottelevaisuudelle. Kyllähän kaikki harrastaminen lähtee siitä, että
koira on ohjaajansa hallinnassa.

4. Kerro omista kokemuksistasi TOKON parissa. Kuinka kauan olet
harrastanut sitä ja miten koirasi kokee tämän lajin?

Pepen kanssa ollaan nyt tokoiltu vajaa kolme vuotta. Menimme
arkitottelevaisuusharjoituksiin koirakouluun. Vähitellen, taitojen
karttuessa, tottelevaisuusharjoitukset syvenivät ihan oikeaksi
tokoiluksi. Chili seuraa Pepen tassunjälkiä tässä lajissa jo hyvää
vauhtia. Molemmat kioirani pitävät harrastuksesta. Niille se on mukavaa
yhteistä puuhaa omistajan kanssa, ei suinkaan mitään totista
treenaamista. Usein niiden ilmeestä näkee, miten tärkeäksi ne tuntevat
itsensä suorittaessaan jotakin tehtävää.

5. Millaisia hyötyjä tottelevaisuuskoulutuksesta voi olla koiran ja
ihmisen yhteistyön kannalta?

Tottelevaisuuskoulutus auttaa koiraa ja omistajaa lukemaan paremmin
toisiaan. Arki helpottuu, kun koira ja omistaja ymmärtävät toisiaan.
Minulle antaa myös tietynlaista turvallisuudentunnetta se, että tiedän
koirani olevan hallinnassa.

6. Kerro jotakin saavutuksistanne! Oletko käynyt esimerkiksi
kilpailemassa?

Suurimmalta saavutukselta tuntuu se, että olen päässyt tähän pisteeseen
Pepen kanssa. En olisi harrastusta aloittaessamme ikinä uskonut, että
Pepen keskittymiskyky riittää näin pitkälle. Viimeisen vuoden aikana
olemme käyneet useissa epävirallisissa tottelevaisuuskokeissa.
Vähitellen pisteemme ovat alkaneet parantua ja viimeksi voitimme oman
luokkamme. Mukavinta on kuitenkin seurata, kuinka omat pisteet ovat
kerta toisensa jälkeen parantuneet. Kilpailemme siis ennen muuta
itseämme vastaan.

7. Onko sinulla jokin erityinen muisto liittyen Tokoiluun?

Paljon hienoja ja hauskoja muistoja on jo ehtinyt kertyä. Kerran sattui
niin, että hyppyesteen alle oli laitettu matto, joka oli tietysti täynnä
mielenkiintoisia tuoksuja. Vaikka Pepe rakastaa hyppäämistä, vei matto
sillä kertaa kuitenkin voiton. Pepe ei saanut nenäänsä irti maton
tuoksuista ja niinpä hyppykehotukseni kaikuivat kuuroille korville.
Silloin, kun kotiinviemisiksi on tullut palkinnoksi joku lelu, on Pepe
kantanut sitä ylpeänä suussaan koko kotimatkan. Sitten sillä pitääkin
leikkiä koko loppupäivä ja esitellä mahdollisille vieraille.

8. Entäpä millainen "Tokoilija" Yorkshirenterrieri on mielestäsi?

Yorkkihan on aivan mahtava tokoilija! Se on älykäs ja oppivainen.
Pienikokoisella koiralla esimerkiksi vino perusasento (sivulla istuminen)
näkyy selvemmin kuin isommalla koiralla. Terrierin luonne antaa tietysti
vain mukavan lisähaasteen! Itse olen saanut kannustavaa kiitosta
muutamilta tuomareilta siitä, että harrastan tämän rodun kanssa.
Yorkkeja kun näkee tokokehässä valitettavan harvoin.

9. Itse pidän tärkeänä, että koiran kanssa puuhaillaan kaikenlaista. TOKO
on mukavaa yhteistä ajanvietettä koiran kanssa, mutta kaiken
treenaamisen ei suinkaan pidä olla totista puurtamista. Pidän myös
arvossaan sitä, että koiraa on koulutettu ja se on hallittavissa.
Sanotaan, että oppiva koira on onnellinen. Itse yhdyn tähän
lausahdukseen, joka mielestäni sopii myös kuvaamaan minun ja koirieni
asennoitumista TOKO-harrastukseen.
 
Teksti: Janina Laakkonen 

Tanssii tassujen tahtiin - Koiratanssin harrastajaa haastattelemassa

 
Koiratanssin monipuolisuus ei jätä haasteita janoavaa kylmäksi. Hännänhuiskuttajan aivot joutuvat koetukselle, kun kaksijalkainen kaveri näyttää mallia mitä kummallisemmista liikkeistä. Koiratanssin pyörteisiin ihastunut Tuuli Mannermo kertoo koiraystävänsä Chasen nauttivan erilaisten temppujen harjoittelusta. Kaksikko ei ryhdy kilpasille veren maku suussa, mutta silti sijoituksia on tullut jopa SM-kisoissa.

1. Koiratanssi on monelle ihmiselle täysin tuntematon käsite. Mistä laji on alun perin syntynyt, ja mikä sai sinut kokeilemaan koiratanssia?
 
koiratanssi_2.jpg- Lajin synnystä minulla ei ole juurikaan tietoa, Englannista se on kuitenkin
kotoisin. Historiaa löytyy varmasti netistä googlettamalla paremmin ;) Minä en
ole oikein perehtynyt lajin syntyyn.
Itse törmäsin koiratanssiin lehtiartikkelin kautta ja sain heti elämyksen, että
tämä olisi meidän laji. Eniten siinä kiehtoi mahdollisuus tehdä jotain ihan
omaa ja ennen näkemätöntä, sekä yhdistää se vielä musiikkiin, joka sinällään sekin
on minulle hyvin tärkeää.
 
 
2. Kerro oma näkemyksesi koiratanssista. Millainen tämä laji on? Kuinka suureen haasteeseen koiran ohjaaja tarttuu, jos lajia tahtoo lähteä kokeilemaan?
 
- Laji on varsin hauska, vapaa ja luova. Samalla se voi olla myös
haasteellinen kilpailulaji. Paljon on kiinni itsestä, miten lajin ottaa Sitä
voi kokeilla ihan vaan koiran aktivoinniksi ilman suurempia tavoitteita tai jos
haluaa, niin voi ryhtyä tekemään koreografiaa, jolla sitten kisaa.
 
3. Minkälaisia kriteerejä koiran ja ohjaajan tulee noudattaa, mikäli he haluavat harrastaa koiratanssia?
 
- En ole aivan varma, mitä kriteereitä tarkkaan ottaen tarkoitat. Mutta siis koiran koolla ja iällä ei ole väliä, eikä liioin ohjaajan ;) Koiran tulee olla
hallinnassa ja vapaana pidettävissä ja mikä tärkeintä; KUULOLLA, mitä ohjaaja
sille kertoo.
 
4. Luovuus ja hauskan pito ovat tärkeitä asioita lajin mielekkyyden kannalta. Miten oma koirasi suhtautuu koiratanssiin?
 
Oma koirani tykkää kovasti koiratanssista. Se on innokas oppimaan ja
tarjoamaan erilaisia liikkeitä, välillä liiankin innokas. Oikea mielentila on
koulutuksessa tärkeää. Koiran on kyettävä keskittymään.

5. Miten sinä lähdit kouluttamaan koiraa lajin pariin? Pidätkö joitakin asioita erityisen tärkeinä koulutuksen suhteen?
 
- Minä lähdin kouluttamaan naksuttimella ja koin sen ihan ehdottomaksi
uusissa liikkeissä. Liikkeissä etenen välillä kovinkin hitaasti ja
naksuttimella on helppo poimia koiran pienetkin yritykset oikeaan suuntaan.
Koulutuksessa tärkeimpänä pidän sitä, että koira on hyvin motivoitunut tekemään,
ja on hyvin kuulolla. Myös jaksottaminen on tärkeää. Ei liikaa kerrallaan. Uuden
oppiminen vaatii kovaa työtä, ja siksi kannattaa edetä vähän kerrallaan ja vaikka useita kertoja päivässä. Ei mitään tunnin yhtäjaksoista tehotreeniä, eikä samaan aikaan monia
uusia temppuja, vain yksi kerrallaan.
 
6. Täytyykö omistajan taipua sulavasti tanssin tahtiin, vai onko tällä minkäänlaista merkitystä lajia harrastettaessa?
 
- Sanoisin, että kilpailutasolla sillä on merkitystä. Molempien liikehdinnän
tulee sopia musiikkiin, eikä koiratanssi ole vain temppujen suorittamista musiikin soidessa. Mutta sulava liikehdintä ei välttämättä tarkoita hyvää tanssitaitoa.
Vähemmälläkin pärjää ;)
 
7. Kerro jotakin koiratanssiliikkeistä, millaisia ne ovat?
 
- Yleisimpiä ovat pujottelu jalkojen välistä, pyörähdykset, kieriminen,
ryömiminen, kahdelle tassulle nouseminen… Joitain vaativampia ovat esimerkiksi  pujottelu jalkojen välistä takaperin, etutassujen varaan nouseminen ym. jotka
vaativat paljon harjoittelua.
 
8. Onko musiikin ja koreografian yhteensovittaminen haasteellista koiran kannalta? Minkälaisia asioita olisi hyvä huomioida liikkeitä suunnitellessa?
 
- Ei koiran kannalta, mutta ohjaajan kannalta kyllä. Liikkeitä valitessa kannattaa
ottaa huomioon koiran fysiikka (miksei omakin) ja se, ovatko liikkeet hitaita
vai nopeita: Miten niitä yhdistellään, jotta koreografiasta tulee yhtenäinen ja
etenevä. Kannattaa myös valita liikkeitä siten, että sijoittaa koiran
suosikkiliikkeet harkitusti juuri haluttuihin paikkoihin.
 
9. Haarautuuko koiratanssi erilaisiin kategorioihin, eli onko kilpailuissa vain yhdet tietyt säännöt, vai poikkeavatko ne joskus toisistaan? Millaisia nämä kilpailusäännöt ovat?
 
- Kilpailuissa on aina samat säännöt, ja niihin voi perehtyä syvemmin www.tahtitassut.net sivustolla.
 
10. Millä tavalla videokisat eroavat “tavallisesta” koiratanssista? Poikkeavatko ne säännöiltään toisistaan?
 
- Videokilpailuissa on samat säännöt kuin tavallisissa kisoissa. Niissä
saattaa kuitenkin olla tavallisten sääntöjen lisäksi erillisiä huomioitavia asioita, koskien kuvakulmaa, kuvauksen aloittamista ja lopettamista jne.
 
11. Kenelle suosittelet/et suosittele koiratanssia?
 
- Sanoisin että melkein kaikille, paitsi en niille, ketkä haluavat kilpailla
verenmaku suussa. Se vain ei kuulu koiratanssiin.
 
Teksti: Janina Laakkonen  

Haastattelussa Junor Handleri 

Susanna Gourine (14) kertoo Junior Handler harrastuksestaan.


1. Millainen laji mielestäsi Junior Handler on? Oletko esittänyt yorkshirenterrieriä kilpailuissa?
 - Mielestäni Junior Handler on todella mukava laji, joka on suunnattu nuorille. Koiran esittämistaidot paranevat huimasti, sen olen huomannut. Siinä on myös mahdollisuus tutustua muihin rotuihin kun siihen omaasi. Itse en vielä ole yorkin kanssa ollut Junior Handler kehissä. Mutta Jyväskylä KV:seen olisi tarkoitus mennä yorkin kanssa, kuka yorkki sitten lieneekään. Toivon että jatkossakin sitten kävisin yorkin kanssa JH kehissä kun ei niitä siellä paljon ole.

sussu_junnu_handler.jpg2. Mistä sait innostuksen lähteä kokeilemaan Junior Handleria?
- Junior Handleriin uskalsin mennä kun kaverini suosittelivat sitä minulle. Ensimmäinen kisani oli epävirallinen Match Show kisa, jossa kisasin oman Riki-yorkin kanssa, sijoituksetta. Ensimmäiseen viralliseen uskalsin vasta vuonna 2008.

3. Kerro jotakin saavutuksistasi! Oletko esimerkiksi sijoittunut kilpailuissa?
- Olen kisannut elämäni aikana viidessä virallisessa Junior Handler-kisassa ja n.8 epävirallisessa.
Virallisissa olen sijoittunut 1.7.2008 Toinen sija kleinspitzin kanssa. 3082008 kisasin silkkiterrierin kanssa ja sijoituimme kolmanneksi. Epävirallisissa olen sijoittunut toiseksi kolme kertaa ensimmäiseksi kerran.

4. Harrastatko lajia oman yorkkisi kanssa?  Mitä muita rotuja olet esittänyt?
- Harrastan lajia muiden koirien kanssa sillä koirani on leikattu kotiturkki malliin ja sellaista ei kehään voi viedä. Olen esittänyt monenlaisia rotuja: mm. saksanpaimenkoira, samojedinkoira, silkkiterrieri, australianterrieri, kleinspitz, coton de tulear, papillon, phalene, erilaiset spanielit, löwchen, pun.irlannin setteri, lhasa apso, yorkshirenterrieri, jämtlanninpystykorva+muita, joita en muista.

5. Onko sinulla jokin erityinen muisto Junior Handleriin liittyen?
- No ensimmäisessä kisassani kävi pieni kehät päällekkäin-vahinko. Eli koira joka minulle piti tulla, olikin rotukehässä. Jouduin etsimään kisakoirani viime tingassa. Löysin koiran 10min ennen kehän alkua. Ja kisakaveriksi sain samojedikoiran. Kisa oli varmasti hauskaa katseltavaa tytöltä joka vie samojediä ex tempore esityksenä.

6. Kehotan kaikkia nuoria kokeilemaan tätä lajia, koska se on oikeasti todella mukavaa! Nuoruus pitää käyttää hyväksi.

Teksti: Janina Laakkonen


Yorkki harrastaa agilityä

Vauhdikas yorkkityttö Ronja (Magic Minidog Pretty Me Ronia) nauttii agilitytreeneistä yhdessä kisakaverinsa Saana Arosen (18) kanssa. Yorkshirenterrierin pienikokoisuus ei ole esteenä kovaan menoon - energiseltä yorkilta onnistuu mikä vain! Ronja on omalta osaltaan viilettänyt yorkkien agilitymestari-2008 tittelin paikoille.

1. Millainen laji mielestäsi  Agility on? Koetko sen sopivaksi harrasteeksi Yorkshirenterrierille?
- Agility on vauhdikas ja kiva laji, jossa ohjaajan ja koiran saumaton
yhteistyö pannaan todella koetukselle :) Agility sopii mielestäni tosi hyvin
yorkshirenterrierille, koska yorkit tykkäävät pienestä koostaan huolimatta
haasteista ja kaikenlaisista aktiviteeteista. Pieni koko saattaa aiheuttaa
joidenkin esteiden opettelussa alkuhankaluuksia, mutta toisissa asioissa
siroudesta on hyötyä ja se antaa jopa lisää mahdollisuuksia.

agilitymestari.jpg2. Mistä sait  innostuksen lähteä kokeilemaan agilityä?
- Olin kuullut agilitystä jo aiemmin, mutta todenteolla kiinnostuin siitä,
kun Ronja tuli meille. Olen aina tykännyt opettaa Ronjalle erilaisia
temppuja, sillä se silminnähden nauttii niiden tekemisestä. Jossain
vaiheessa syntyi idea siitä, että olisi kiva oppia jotain enemmän ja että
koiran kanssa olisi kiva harrastaa jotakin sporttista. Näin mainoksia
Tampereen seudun koirakerhon järjestämistä agilitykarsinnoista ja päätin,
että sinne on mentävä. Karisinnoissa suoritettiin erilaisia tehtäviä,
joissa testattiin koiran tottelevaisuutta sekä ohjaajan ja koiran kontaktia
ja yhteisytyötä. Karsinnoissa oli noin sata koirakkoa, joista noin 20 sai
aloituspaikan agilityryhmässä. Haaste tuntui kovalta, mutta Ronjan ja mun
suoritus meni lähes nappiin ja aloituspaikka oli sillä selvä! :)

3. Kerro jotakin saavutuksistanne! Oletteko esimerkiksi käyneet kilpailemassa?
- Saavutuksena pidän sitä, miten paljon uusia asioita Ronja on agilityssa
oppinut! Paitsi että se osaa suorittaa agilityratoja, näkyvät agilityssä
opitut taidot jokapäiväisessä elämässäkin! Ronja tottelee lukuisia
hyödyllisiä käskyjä ja jopa lenkillä pyytää luvan katsekontaktin hakemalla
ennen kuin ylittää tien kotiin :) Molemminpuolinen luottamus mun ja Ronjan
välillä on agilityn myötä kasvanut huimasti!
 
Kilpailemassa emme ole vielä käyneet, harjoituskisoihin on tarkoitus mennä
talven aikana ja ekat oikeat kisat saattaisivat olla edessä ensi kesänä.
Emme harjoittele niinkään kilpailumielessä, mutta muutaman kerran olisi kiva
kokeilla miten homma toimisi ihkaoikealla kisaradalla! Muutamaa estettä
ja ylipäätänsä suoritusvarmuutta täytyy kuitenkin hioa vielä runsaasti.

Viime kesänä Ronja voitti Suomen Yorkshirenterrieriyhdistyksen Club Showssa
järjestetyn agilitykisan ja niin Ronjasta tuli Yorkkien Agilitymestari -08
:)

4. Kuinka usein harjoittelette? Miten Ronja kokee agilityn?
- Harjoittelemme virallisessa agilitykoulutusryhmässämme kerran viikossa.
Kesäisin oma takapihamme muuttuu agilityradaksi, jossa tulee harjoiteltua
päivittäin. Talvisin tämä ei ole mahdollista, mutta lähes päivittäin
treenaamme perustottelevaisuutta tai Ronja saa ainakin tehdä
lempitemppujaan kotona :)
 
Ronja nauttii agilitystä, se ei treeneissä malttaisi odottaa omaa
vuoroaan!! Ronjan täytyisi omasta mielestään olla koko ajan radalla, muita
koiria ei saisi päästää sinne ollenkaan :)

5. Minkälaisille koirille laji sopii? Onko siinä tietynlaisia vaatimuksia?
- Agility sopii mielestäni lähes kaikenlaisille koirille! Innokkuudesta,
keskittymiskyvystä, ketteryydestä ja nopeudesta on tietysti hyötyä, mutta
harrastusmielessä agilityä voi harrastaa lähes minkä koiran kanssa tahansa.
Ainoana vaatimuksena on, että koira kokee lajin mieluisaksi. Muuten se ei
jaksa keskittyä asiaan sataprosenttisesti ja yhdessä harrastaminen ei ole
hauskaa. Koiran pakottaminen ei missään nimessä kuuluu agilityyn. Kaiken
tekemisen pitää perustua koiran vapaaehtoisuuteen ja haluun toimia yhdessä
ohjaajansa kanssa.

6. Onko sinulla jokin erityinen muisto agilityyn liittyen?
- Agilitykarsinnat ovat mukava muisto :) En olisi ikinä uskonut, miten
paljon koirakoita karsintoihin saapui. Yllätys taisi olla suuri myös
karsintoja järjestäneille agilitykouluttajille, sillä karsinnat alkoivat
muistaakseni kuudelta illalla ja löysimme itsemme tärisemästä samalta
pimeältä kentältä vielä puolilta öin!! Olin aivan varma, että kun meidän
vuoromme suorittaa tehtävät kylmässä tihkusateessa koittaisi, Ronja ei
suostuisi liikahtamaankaan. Onnekseni olin kuitenkin väärässä! Ronja
näytti yorkkimaisen sisunsa ja todisti kaikille todella haluavansa
agilityryhmään! Se halusi osoittaa minulle, että kentänreunalla vietetty
odotteluaika ei ollut mennyt hukkaan. Tiesin, että suoriuduimme tehtävistä
hyvin, mutta samalla muistin, miten paljon hyviä koirakoita paikalla oli.
Toivoin siis parasta ja pelkäsin pahinta... Kun sitten myöhään illalla
pitkän odottelun jälkeen saimme kuulla, ketkä olivat läpäisseet karsinnat,
olin äärimmäisen onnellinen, vaikkakin järjettömän väsynyt! Kaikki kunnia
karsinnoista menestymisestä kuuluu pikkuruiselle Rompulle, joka sinä iltana
näytti minulle aivan uuden puolen itsestään!! :)

7. Ronja suosittelee agilityä lämpimästi kaikille energisille yorkeille!

Teksti: Janina Laakkonen