Uusimmat kuvat

Pennut

Yhteystiedot

YORKSHIRETERRIER CLUB OF FINLAND

clubmail@ycf.fi
www.ycf.fi

FI30 5789 4020 0332 94

Perinnöllisiä vikoja ja sairauksia

Patella luksaatio

Patella luksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on suhteellisen yleinen pienillä ja hyvin pienillä roduilla. Tutkimusten mukaan näillä olisikin noin 12 kertainen riski patella luksaatioon verrattuna keskisuuriin ja suuriin rotuihin. Lisäksi on havaittu, että vaivaa esiintyy 1,5 kertaa yleisemmin nartuilla kuin uroksilla.

Polvilumpio eli patella on ruumiin suurin luujänne, joka on koiralla muodoltaan litteä ja pyöreähkö ja johon kiinnittyy reisilihaksen jänne ja polvilumpion suora nivelside. Kooltaan se on rodusta riippuen noin sormen kynnen kokoinen. Reisilihaksen tehtävä on raajan ojentaminen/suoristaminen. Polvilumpion suora side taas kiinnittyy sääriluuhun, eikä se veny, joten lumpion etäisyys sääriluusta pysyy aina samana. Suora side voi olla kuitenkin kiinnittynyt väärään kohtaan sääriluussa, jolloin niveltä taivutettaessa siihen ei kohdistu sivuttaista voimaa. Jos koiralla on normaalit kulmaukset, sijaitsee lumpio telauran keskivaiheilla, joka on syvä. Patella luksaatio aiheutuu siis useinmiten matalasta telaurasta reisiluun päässä. Mikäli koiralla on suorat polvikulmat, sijaitsee polvilumpio telauran yläosassa, joka on luonnollisesti matala. Pienikin sivuttaisvoima saattaa aiheuttaa sen sijoiltaanmenon. Polvilumpio luiskahtaa siten matalan uran yli sisäänpäin. 

penikka_pieni_200.jpg

Trakeakollapsi

Trakeakollapsi on yorkshirenterrierillä suhteellisen yleisesti esiintyvä henkitorven rakenneheikkous. Henkitorven rustorenkaiden heikentyminen johtaa avaran vahvaseinäisen putken asteittain etenevään litistymiseen. Heikentynyt seinämä antaa hengittäessä tapahtuvan painemuutoksen myötä periksi ja aiheuttaa ärsytystä. Ärsytys aiheuttaa yskimisrefleksiä, joka lisää painemuutoksia. Syntyy kierre jossa oire pahentaa syytä, joka taas pahentaa oiretta. Oireet vaihtelevat lievästä ajoittaisesta törähtelevästä yskästä vakavaan jatkuvaan yskään ja
hengitysvaikeuteen. Trakekollapsin diagnosoiminen vaatii kliinisen tutkimuksen ja röntgenkuvauksen lisäksi narkoosissa tapahtuvan henkitorven tähystämisen. Painonhallinta, rasituksen välttäminen ja hengitysilman ärsyttävien aineiden vähentäminen ovat tärkeä osa hoitoa. Lääkehoitona käytetään yhdistelminä monenlaisia tulehduksenvastaisia lääkkeitä, yskänärsytystä vähentäviä lääkkeitä, rauhoittavia aineita, keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä ja antibiootteja. Nykyään trakeakollapsia voidaan hoitaa myös leikkauksella eli ns verkkoputkella eli stentillä.

PRA silmäsairaus

PRA (Progressive Retinal Atrophy) on etenevä verkkokalvon surkastuma on sokeuteen johtava tauti, jossa verkkokalvon valoherkät solut, tapit ja sauvat rappeutuvat vaihtelevalla nopeudella. Oireet alkavat yleensä hämäräsokeudella. Joskus PRA:n yhteydessä nähdään myös koirien sekundaarinen harmaakaihi eli linssin sumentuminen. Joillain roduilla PRA ilmenee jo pentuna tai nuoremmalla iällä, toisilla vasta keski-iässä tai vanhana.

Yorkshirenterrierien PRA-tyyppi on prcd, joka on yhden geenin peittyvästi periyttävä sairaus. Prcd-PRA geenitestillä, joka tehdään koiran verinäytteestä, voidaan tutkia koiran alttius saada tämä silmäsairaus. 

Maksashuntti

Maksashuntti on synnynnäinen maksan verenkiertohäiriö, jossa sikiöaikainen maksan verisuonitus ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. Tällöin osa verestä ohittaa maksan shuntin kautta, maksa toimii vajaalla teholla ja toksiinit pääsevät kertymään elimistöön. Maksashunteista valtaosa on synnynnäisiä, vaikka vanhemmalla koiralla shuntti voi syntyä myös esimerkiksi kirroosin, hepatiitin tai sydänvian seurauksena. Maksashuntti voi olla maksan sisäinen tai ulkoinen. Oireet voivat olla aluksi lieviä ja paheta iän myötä, siksi maksashunttia ei useinkaan todeta alle luovutusikäisellä pennulla. Oireiden voimakkuus riippuu myös siitä, kuinka suuri osa verestä pääsee ohittamaan maksan. Joitakin yleisiä oireita ovat ylireaktiot rauhoittaviin aineisiin, hyperaktiivisuus, keskittymiskyvyttömyys, hetkittäinen sokeus, masentuneisuus, krampit, pään puskeminen kovia pintoja vasten, heikkous, kuolaaminen, oksentelu, huono ruokahalu, ylenpalttinen juominen ja virtsaaminen, tasapainohäiriöt ja toistuvat virtsatulehdukset tai virtsakivet nuorella iällä.