Uusimmat kuvat

Pennut

Yhteystiedot

YORKSHIRETERRIER CLUB OF FINLAND

clubmail@ycf.fi
www.ycf.fi

FI30 5789 4020 0332 94

Yorkshirenterrieri 

Yorkshirenterrieri on alkujaan skotlantilaista alkuperää oleva pitkäkarvainen kääpiöterrieri. Se jalostettiin 1800-luvulla pyydystämään rottia.  Rotu on keinotekoisesti jalostettu yhdistelemällä useita pieniä terrierirotuja. Yorkit noteerattiin ensi kerran omaksi rodukseen vuonna 1886. Sitä ennen se oli vain yksi muoto skotlantilaisista terriereistä.

ronjan_syksy.bmpVarhaisin rodun oletetuista kantaisistä on kaiketi ollut watersidenterrieri, joka oli jo 1700-luvun puolivälissä varsin yleinen Yorkshiren alueella. Yhtäläisyyksiä nykyisiin yorkshirenterriereihin on mm. värityksessä sekä silkinpehmeässä karvassa. Toisen merkittävän kantarodun uskotaan olleen varhainen skyenterrieri, josta edelleen kehitettiin mm. paisleynterrierit sekä slyesdalenterrierit, jotka nykyisten yorkshirenterriereiden lailla olivat silkkikarvaisia. Molemmat rodut tosin ovat nykyaikaan tultaessa kadonneet itsenäisinä rotuina. Clyesdalenterrierejä tavattiin vielä 1900-luvun alussa mm Amerikan terrierikenneleistä.

1860-luvulla elänyt ensimmäinen nimeltä tiedetty rodun kantaisä Huddersfied Ben oli jo pitkälle jalostettu, muttei kuitenkaan muistuttanut juurikaan rotua sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan. Huddersfield Benin jälkeläisten linjaa edelleen jalostettiin tekemällä ristisiitoksia maltankoirien ja perhoskoirien kanssa.

Yorkshirenterrierillä on pitkä, silkkinen karvapeite, joka laskeutuu suorana ja sileänä maahan saakka. Rotu on ryhdikäs, pystykorvainen ja terrierimäinen. Sen runko on hieman korkeutta pidempi. Aluskarvaton turkki on pitkää, päässä ja rinnassa on kullanväristä ja muualla turkin väri on tumman teräksensininen. Yorkshirenterrieri painaa enintään 3,1 kg. Etenkin turkin pituuden suhteen ollaan varsin tarkkoja, sillä juuri pitkä silkkikarvainen turkki tekee koirasta rotupuhtaan. Yorkshirenterrieri on maailman toiseksi pienin koirarotu chihuahuan jälkeen.

Lähde: Wikipedia  

Yorkshirenterrieri on terrieri - ja myös paljon muuta

Pienen Yorkshirenterrierin suojeleminen vaaroilta oli luonnollista rodun omistajille - tämä siksi, mikäli he tahtoivat koiriensa elävän kahdestatoista kuuteentoista ikävuoteen, tai mahdollisesti pidempään. Yorkin arastelemattomuus tulee sen esi-isiltä, jotka olivat sukupuuttoon kuolleita Clydesdalen terrierejä ja mustaterrierejä.

Kun Skotlantilaiset kutojat kohtasivat pahan taloudellisen laman, he siirtyivät eteläiseen Lancashireen suurten villatehtaiden luo, minne myös heidän pienet koiransa  matkasivat. Skotit jalostivat niitä mustaterriereiden ja Clydesdalen terriereiden kanssa.
Ennen yorkit kehitettiin kelpoisiksi rotan pyydystäjiksi, suojelemaan villatehtaita satoa. Tämä on yksi niistä syistä, miksi ne alun perin jalostettiin hyvin suuriksi. Kun koirat tulivat ihmiselle enemmän läheisimmiksi, kasvattajat valikoivat pienempiä yksilöitä. Se antaa ymmärtää Maltankoirien olleen suurimpana vaikuttajana yorkkien nykyisen koon kannalta, vaikkakin monet kasvattajat kiistävät väitteen täysin paikkansapitämättömäksi. “Yorkshirenterrieri on puhdas terrieri”, kuulu yleisin vastalause. Tietyn teorian mukaan kaikki yorkkiin sekoitetut rodut olivat terrieriryhmän jäseniä, maltankoira taas sai alkunsa spanielien esi-isistä, ei yorkkien.

Moni yorkshirenterrieri on tänä päivänä säilyttänyt alkuperäisen rottavietin. Suloisessa rusettipäässämme piilee  ketterä saalistaja, joka taidokkaasti nappaa vintille eksyneet hiiret. Yleinen käsite pienestä ja suloisesta sylivauvasta antaa yorkin luonteesta väärän kuvan. Seurallisen olemuksensa lisäksi se sisältää paljon muutakin. Halausten ja suukkojen ohella yorkki on itsenäinen kulkija, yhdistettynä uteliasta temperamenttia ja ilkikurista huumoria. “Jos naurat niille, ne osaavat tuoda esille mielipahansa”, toteaa moni yorkin omistaja.

Terrierimäistä itsepäisyyttä on pyritty muuntelemaan jonkin verran, jotta “toy” puoli tulisi enemmän esille.  Tämä ilmenee tiettyinä pehmeinä piirteinä rodussamme.
Yorkit suosivat läheisyyttä omistajiaan kohtaan. Autoilu ilman pientä kanssamatkustajaa on sopimaton yhtälö, samoin myös yksin nukkuminen ja television katselu. Yorkit tahtovat olla monessa mukana, kirjaimellisesti. Silti niiden piirteitä voidaan kuvailla kahdella tavalla. Suloisen pörröpään ohella kulkee leikkimielisiä juttuja pahansuovista ja itsekkäistä olennoista, joille “minä itse” on  tärkeintä. Miten päin vain, yorkin mahtavaan luonteeseen ei voi olla ihastumatta. “Haastava, rakastava ja aina valmis pitämään hauskaa”, kuvaa hyvin pienen terrierimme ominaisuuksia.

Teksti: Janina Laakkonen