Uusimmat kuvat

Pennut

Yhteystiedot

YORKSHIRETERRIER CLUB OF FINLAND

clubmail@ycf.fi
www.ycf.fi

FI30 5789 4020 0332 94


Yorkki harrastaa agilityä

Vauhdikas yorkkityttö Ronja (Magic Minidog Pretty Me Ronia) nauttii agilitytreeneistä yhdessä kisakaverinsa Saana Arosen (18) kanssa. Yorkshirenterrierin pienikokoisuus ei ole esteenä kovaan menoon - energiseltä yorkilta onnistuu mikä vain! Ronja on omalta osaltaan viilettänyt yorkkien agilitymestari-2008 tittelin paikoille.

1. Millainen laji mielestäsi  Agility on? Koetko sen sopivaksi harrasteeksi Yorkshirenterrierille?
- Agility on vauhdikas ja kiva laji, jossa ohjaajan ja koiran saumaton
yhteistyö pannaan todella koetukselle :) Agility sopii mielestäni tosi hyvin
yorkshirenterrierille, koska yorkit tykkäävät pienestä koostaan huolimatta
haasteista ja kaikenlaisista aktiviteeteista. Pieni koko saattaa aiheuttaa
joidenkin esteiden opettelussa alkuhankaluuksia, mutta toisissa asioissa
siroudesta on hyötyä ja se antaa jopa lisää mahdollisuuksia.

2. Mistä sait  innostuksen lähteä kokeilemaan agilityä?
- Olin kuullut agilitystä jo aiemmin, mutta todenteolla kiinnostuin siitä,
kun Ronja tuli meille. Olen aina tykännyt opettaa Ronjalle erilaisia
temppuja, sillä se silminnähden nauttii niiden tekemisestä. Jossain
vaiheessa syntyi idea siitä, että olisi kiva oppia jotain enemmän ja että
koiran kanssa olisi kiva harrastaa jotakin sporttista. Näin mainoksia
Tampereen seudun koirakerhon järjestämistä agilitykarsinnoista ja päätin,
että sinne on mentävä. Karisinnoissa suoritettiin erilaisia tehtäviä,
joissa testattiin koiran tottelevaisuutta sekä ohjaajan ja koiran kontaktia
ja yhteisytyötä. Karsinnoissa oli noin sata koirakkoa, joista noin 20 sai
aloituspaikan agilityryhmässä. Haaste tuntui kovalta, mutta Ronjan ja mun
suoritus meni lähes nappiin ja aloituspaikka oli sillä selvä! :)

3. Kerro jotakin saavutuksistanne! Oletteko esimerkiksi käyneet kilpailemassa?
- Saavutuksena pidän sitä, miten paljon uusia asioita Ronja on agilityssa
oppinut! Paitsi että se osaa suorittaa agilityratoja, näkyvät agilityssä
opitut taidot jokapäiväisessä elämässäkin! Ronja tottelee lukuisia
hyödyllisiä käskyjä ja jopa lenkillä pyytää luvan katsekontaktin hakemalla
ennen kuin ylittää tien kotiin :) Molemminpuolinen luottamus mun ja Ronjan
välillä on agilityn myötä kasvanut huimasti!
 
Kilpailemassa emme ole vielä käyneet, harjoituskisoihin on tarkoitus mennä
talven aikana ja ekat oikeat kisat saattaisivat olla edessä ensi kesänä.
Emme harjoittele niinkään kilpailumielessä, mutta muutaman kerran olisi kiva
kokeilla miten homma toimisi ihkaoikealla kisaradalla! Muutamaa estettä
ja ylipäätänsä suoritusvarmuutta täytyy kuitenkin hioa vielä runsaasti.

Viime kesänä Ronja voitti Suomen Yorkshirenterrieriyhdistyksen Club Showssa
järjestetyn agilitykisan ja niin Ronjasta tuli Yorkkien Agilitymestari -08
:)

4. Kuinka usein harjoittelette? Miten Ronja kokee agilityn?
- Harjoittelemme virallisessa agilitykoulutusryhmässämme kerran viikossa.
Kesäisin oma takapihamme muuttuu agilityradaksi, jossa tulee harjoiteltua
päivittäin. Talvisin tämä ei ole mahdollista, mutta lähes päivittäin
treenaamme perustottelevaisuutta tai Ronja saa ainakin tehdä
lempitemppujaan kotona :)
 
Ronja nauttii agilitystä, se ei treeneissä malttaisi odottaa omaa
vuoroaan!! Ronjan täytyisi omasta mielestään olla koko ajan radalla, muita
koiria ei saisi päästää sinne ollenkaan :)

5. Minkälaisille koirille laji sopii? Onko siinä tietynlaisia vaatimuksia?
- Agility sopii mielestäni lähes kaikenlaisille koirille! Innokkuudesta,
keskittymiskyvystä, ketteryydestä ja nopeudesta on tietysti hyötyä, mutta
harrastusmielessä agilityä voi harrastaa lähes minkä koiran kanssa tahansa.
Ainoana vaatimuksena on, että koira kokee lajin mieluisaksi. Muuten se ei
jaksa keskittyä asiaan sataprosenttisesti ja yhdessä harrastaminen ei ole
hauskaa. Koiran pakottaminen ei missään nimessä kuuluu agilityyn. Kaiken
tekemisen pitää perustua koiran vapaaehtoisuuteen ja haluun toimia yhdessä
ohjaajansa kanssa.

6. Onko sinulla jokin erityinen muisto agilityyn liittyen?
- Agilitykarsinnat ovat mukava muisto :) En olisi ikinä uskonut, miten
paljon koirakoita karsintoihin saapui. Yllätys taisi olla suuri myös
karsintoja järjestäneille agilitykouluttajille, sillä karsinnat alkoivat
muistaakseni kuudelta illalla ja löysimme itsemme tärisemästä samalta
pimeältä kentältä vielä puolilta öin!! Olin aivan varma, että kun meidän
vuoromme suorittaa tehtävät kylmässä tihkusateessa koittaisi, Ronja ei
suostuisi liikahtamaankaan. Onnekseni olin kuitenkin väärässä! Ronja
näytti yorkkimaisen sisunsa ja todisti kaikille todella haluavansa
agilityryhmään! Se halusi osoittaa minulle, että kentänreunalla vietetty
odotteluaika ei ollut mennyt hukkaan. Tiesin, että suoriuduimme tehtävistä
hyvin, mutta samalla muistin, miten paljon hyviä koirakoita paikalla oli.
Toivoin siis parasta ja pelkäsin pahinta... Kun sitten myöhään illalla
pitkän odottelun jälkeen saimme kuulla, ketkä olivat läpäisseet karsinnat,
olin äärimmäisen onnellinen, vaikkakin järjettömän väsynyt! Kaikki kunnia
karsinnoista menestymisestä kuuluu pikkuruiselle Rompulle, joka sinä iltana
näytti minulle aivan uuden puolen itsestään!! :)

7. Ronja suosittelee agilityä lämpimästi kaikille energisille yorkeille!

Teksti: Janina Laakkonen